Hatsolon pohdintaa urheilijan suhteesta ruokaan - Ei vihollinen vaan kaiken perusta

Pyysimme ystäväämme, hyvinvointivalmentaja ja urheilija Johannes "Hatsolo" Hattusta kirjoittamaan meille artikkelin hänen ruokarytmistään ja suhteestaan ruokaan. Lue ja inspiroidu! "Vaikka et olisikaan ammattiurheilija, on hyvä muistaa, että ruoka ei ole vihollisesi vaan paras kumppanisi matkalla kohti elinvoimaisempaa arkea."

RUOKA EI OLE VIHOLLISESI

AAMUPALA
Kello on 7.00 aamulla. Smoothiekone pauhaa äänekkäästi ja kahvi tippuu pannuun samalla, kun teen aamujumppaa keittiön lattialla. Smoothie toimii aamuihin loistavasti juuri sen vaivattomuuden takia. Raaka-aineet myllyyn, mylly pyörimään ja ravitseva safka on valmista käden käänteessä. Kun olen saanut aamujumpat valmiiksi, siirryn nojatuoliin ja hyppään päivän duunien kimppuun kahvin sekä tuhdin smoothien voimalla.

LOUNAS
Yhdentoista aikaan on vuorossa lounas. Tykkään syödä lounaaksi lihaa, kasviksia, riisiä tai vaikkapa ihan pitsaa, jos siltä tuntuu. Haluan lautaselle jotain sellaista, että kello 13.00 alkavissa treeneissä kulkee ja energiaa riittää. Mä en ole kuitenkaan aina syönyt lounasta. Itseasiassa olen toisinaan jopa vältellyt sen syömistä. Olen paastonnut, eliminoinut ruoka-aineita ja kokeillut erilaisia ruokavalioita toivoen, että jaksaisin mystisesti treenata ja suoriutua arjesta paremmin, kuin koskaan ennen. Tämähän ei ole kuitenkaan koskaan toiminut. Ei vaikka erään esikuvan blogissa niin luvattiinkin.

PÄIVÄLLINEN
Iltapäivätreenien jälkeen on vuorossa päivän kolmas ateria. Tähän ateriaan olen pyrkinyt viime aikoina myös panostamaan. Etsin reseptin, käyn kaupassa ja valmistan sen alusta loppuun asti ihan itse. Kerään nykyisin jopa listaa parhaista resepteistä. Haen makuja, hajuja ja jotain sellaista, joka kehon lisäksi ruokkii myös sielua. Kuvittelin vuosia olevani liian kiireinen kokkaamaan. Kävi ilmi, että en kuitenkaan ollut. Mulla oli yksinkertaisesti arjen prioriteetit vain väärässä järjestyksessä.

ILTARUOKA
Takana on päivän toiset treenit. Rauhoitun iltapalan ääreen ja kello on noin 21.30. Olen kasannut lautaselle kokoelman erilaisia ruokia. Yleensä edellisen päivän tähteitä, ehkä palan leipää, kananmunia, hapankaalia, marjoja ja kaikkea muuta hyvää. En pelkää illalla syömistä, vaan nautin ruuasta hyvällä omallatunnolla koska tiedän, että aamulla mulla on kuitenkin nälkä.

RUOKA, LEPO, TREENI
Mä olen lähes koko urani ajan pistänyt treenaamisen etusijalle, levon ja ravinnon kustannuksella. Olen toki ymmärtänyt palautumisen ja ruuan merkityksen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja suorituskyvyn kannalta, mutta en kuitenkaan koskaan uskaltanut nostaa niiden merkitystä tasa-arvoisiksi palasiksi treenin rinnalle. Kuluvan kevään aikana olen kuitenkin tehnyt paljon työtä tuon rikkinäisen ajatusmallin muuttamiseen. Olen tietoisesti nostanut arjen toiminnassa ruuan ja levon jaetulle ykkössijalle sekä siirtänyt treenaamisen soittamaan kakkosviulua. Tämän yksinkertaisen muutoksen avulla pystyin palaamaan oman lajini absoluuttiselle huipulle parin vuoden tauon jälkeen ja nappaamaan breakdancen EM-pronssimitalin 36-vuotiaana nuorukaisena.

Mä syön ja lepään kovaa, jotta
1.      Pystyn saamaan harjoituksissa kaiken irti itsestäni (ja näin kehittyä jatkuvasti).
2.      Palaudun ja olen hyvässä iskussa myös seuraavissa treeneissä.

Mä haluaisin haastaa sut tarkastelemaan omaa ajatusmaailmaasi ruuan, levon ja treenaamisen suhteen. Mikä edellä mainituista hyvinvoinnin kulmakivistä on mielestäsi tärkein? Ja näyttäytyykö se tärkeimpänä myös todellisuudessa tekojesi kautta. Vaikka et olisikaan ammattiurheilija, on hyvä muistaa, että ruoka ei ole vihollisesi vaan paras kumppanisi matkalla kohti elinvoimaisempaa arkea.

HATSOLON PIZZA-RESEPTI

Pohja: Hungry chef Pizza-jauhoa ( pussissa ohjeet pohjan tekoon)
Kastike: Hungry chef Diavola (sopivasti potkua)
Täytteet: Tulinen salami, parsakaali, paprika